Onko pakko syödä?

En osannut aavistaa tulevaa kun sain tuomion pitää taukoa salitreeneistä. Mua ei huvita enää syödä. Jonkin aikaa noudatin ruokaohjeita, mutta pikku hiljaa ruokailutottumukset lipuivat takaisin vanhaan, eli syömättömyyteen. Järkyttävintä tässä on se, ettei asia edes hirveästi huoleta minua. Yhdellä Mars-patukalla selviää näppärästi päivän. Eipähän tarvitse kuljettaa eväitä mukana, eikä muutenkaan tarvitse kytätä kellosta seuraavaa ruoka-aikaa. Odottelen vaan kun on nälkä, niin tiedän haukata palan riisikakusta tai juoda kulauksen zero kokiksesta. Mitäs sitten kun se nälkä ei tule?

Pidin kaksi päivää ruokapäiväkirjaa demonstroidakseni teille mitä syön.

Maanantai

aamupala: turkkilaista jogurttia+herajauhetta, vettä 0,5 litraa

lounas: ei mitään

päivällinen: ei mitään

illallinen: turkkilaista jogurttia+herajauhetta, vettä 0,5 litraa

Tiistai

aamupala: kaksi venhäpaahtoleipää, päällä voita, vettä 0,5 litraa

lounas: ei mitään

päivällinen: Mars-patukka + 0,5 litraa zero kokista

illallinen: viipale Oltermannia, 0,5 litraa vettä

Tällaista siis. Jonkin verran olen miettinyt miksi nälkä ei tule. Onko sairastamani syömishäiriö juurtunut jonnekin niin syvälle, että kun aika on "otollinen", se puskee esiin. Ollessani kisadieetillä, tunsin nälkää yhden ainoan kerran 24 viikkoa kestävän dieetin aikana. YHDEN kerran! Muistan silloin pohtineeni, että osaako mieleni sulkea näläntunteen pois kuten sairastaessani. Nyt näyttäisi olevan sama tilanne.

En ole koskaan nauttinut syömisestä. Minulla ei ole lempiruokaa, enkä himoitse mitään ruokaa. Ruokailu ei ole meillä sosiaalinen tapahtuma. Mieheni kyllä pitää ruuasta ja nauttii kun saa esim. herkullisen pihvin eteensä. Minä rakastan tehdä miehelleni ruokaa, koska näen kuinka hän sitä arvostaa ja syö hyvällä ruokahalulla. Kun minun pitäisi syödä, en keksi mitään mitä minun tekisi mieli. En mitään. Makeat herkut ja jälkkärit maistuvat toki aina, mutta kunnon ruoka on yök. Tällä hetkellä olen siis tilanteessa, jossa en tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen aloittanut rauhalliset ja rentouttavat kävelylenkit, jospa se herättäisi kroppani haluamaan ravintoa.

Suurin osa vapaa-ajasta tosin laiskottaa, enkä jaksa tehdä muuta kuin makoilla sohvalla kissojen kanssa ja toljottaa telkkaria. Silloin parasta viihdettä ovat Frendit.

Mun yleinen olotila on näköjään tarttunut myös meidän eläimiin. Sointu nauttii elämästä takkatulen lämmössä.

Huolestuttavaa on kai se, ettei minua huolestuta. Onneksi työhommat ovat pitäneet virkeänä ja eilen saatiin päätökseen yksi tuotanto. Soulmiehet-kiertue päättyi eilen Jyväskylän Paviljonkiin. Sami Saari, Veeti Kallio ja Niko Ahvonen groovasivat hyvällä meiningillä neljässä kaupungissa.

Jos teillä on vinkata hyviä smoothiereseptejä niin laittakaa tulemaan tänne päin. Siinä voisi olla ratkaisu aamupalaongelmaan, jolloin kaikki ruoka tuntuu tulevan samaa reittiä ulos kun menivät alas.

Iloa ja valoa, Titi