Sinkoilua ja sairastelua

Onpa vierähtänyt pitkä aika viime kirjoituksesta. Blogi on kyllä ollut mielessä joka ilta, että nyt kirjoitan, mutta aina tulee jotain muuta. Esim. ruokien laitto, jalkapallo, Masterchef USA ja mitä näitä nyt on... Oikeasti en tajua jalkapallosta mitään, mut Urugualla on yksi niin hottis pelaaja, että pakkohan sitä peliä oli jäädä tuijottamaan. Meillä on myös mieheni kanssa perinteiset veikkaukset kärkinelikosta, joten senkin takia vähän yritän olla kartalla. Sen verran tiedän, että Espanja tippui ja joku urpo puri vastustajaa olkapäähän. Eiks näillä tiedoilla jo aika pitkälle pääse? Mieheni katsoo pelit joka ilta ja välillä mua on alkanut rassaamaan jo jalkapallon selostuksen kuuntelukin. Vaikka mielestäni Kai Kunnasta morkataan ihan turhaan. Mieshän on huippu! Iltaisin parkkeeraan mieheni viereen sohvalle viettämään "laatuaikaa" ja kommentoin jalkapallopeliä lakkaamatta. Mun mielestä siinä on ihan liikaa sääntöjä, enkä ymmärrä niitä ollenkaan. Mieheni on kärsivällisesti selittänyt minulle miksi joku pelaaja heittää tuolta pallon kentälle ja miksi pelaajat kaatuilevat miten sattuu. Kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa kun joka kerta vertasin jalkapallon sääntöjä jääkiekon sääntöihin. Jääkiekkoa tajuan edes vähän ja siksi minua ihmetytti suuresti kun jalkapallossa yht´äkkiä maalivahtikin menee vastustajan alueelle yrittämään maalia jostain kulmapotkusta. Mutta siis, tämä ja useat muut kysymykseni olivat ilmeisesti miehelleni liikaa kun hän hieman tuskastuneesti kertoi, että nyt pelataan jalkapalloa, ei jääkiekkoa. Niinpä niin. Eilen annoin miehelleni vapaaillan, enkä kommentoinut jalkapalloa kertaakaan. Olen hyvä ihminen :)

Mutta se siitä lajista. Mennäänpä asian ytimeen, eli omaan lajiini. Otsikossa mainitsenkin, että sairasteltu on. Kisojen jälkeen kropallani on ollut pahoja käynnistymisvaikeuksia ja parin säälittävän salitreenin jälkeen olen taas ollut flunssassa ja viikon pois pelistä. Tämän viikon tiistaina pääsin vihdoin taas pakkolevon jälkeen salille. Suht hyvin kulki vaikka koko ajan on pelko persiissä, että iskeekö taas joku mystinen tauti tai vaan se perhanan sitkeä flunssa. Pari treeniä on nyt takana ja vielä ollaan pystyssä (koputan puuta). Sen verran tukkoinen ja räkäinen on nenäni kuitenkin ollut, että kävin erikoislääkärillä eilen. Sain ystävältäni suositukset käydä Terveystalolla nenä- ja kurkkulääkärillä ja olihan se lekuri ammattitaitoinen. Suurin huoleni oli nenän rakenteelliset virheet. Ylä- ja alaleukani on leikattu kahteen kertaan ja näissä operaatioissa myös nenä on saanut hieman kolhuja. Leikkaukset tehtiin suun kautta, joten arvet ovat siellä, mutta kyseessä on erittäin suuret leikkaukset. Kun naamasta sahataan leukaluita ja siirrellään leuan paikkaa ja samalla yritetään säilyttää hermot ehjinä, niin ihan pikkuoperaatiosta ei ole kyse. Leikkaukset onnistuivat onneksi hyvin ja muistona niistä on pieni tunnoton alue alahuulessa ja leuassa. Asia, jonka kanssa pärjää. Viimeisin leikkaus oli vuonna 2007 ja siitä lähtien takaraivossa on piillyt pelko, että onkohan nenäni ok. Ja kun en edes muista milloin olisin pystynyt hengittämään kunnolla nenän kautta niin olihan jo korkea aika tarkistaa asia. Eli istuin eilen spesialistin huoneessa ja selvitin oireitani, jotka ovat nenän tukkoisuus ja räkäisyys. Lääkäri tsekkasi korvan ja nielun. Ne oli ok. Nenässä ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta lääkäri halusi kuitenkin tehdä tähystyksen. Siitä sitten puudutusaine suihkeena sieraimiin ja joku tähystysvehje perään. Toimenpide oli kivuton. Mitään ei löytynyt, jee. Lääkäri kehui myös minut leikannutta lääkäriä, että leuan leikkaukset on tehty erittäin hyvin, koska nenäni oli täysin suora. Kuulemma tuollaisten leikkausten jälkeen nenä saattaa helposti jäädä sisältä vinoksi, mutta mun nenä on valioluokkaa :) Selitystä tukkoisuudelle ei siis löytynyt. Lääkäri epäili altistumista pölylle, koska salit nyt ei ole niitä puhtaimpia paikkoja. Kertoi myös hoitavansa useampaa muuta kuntosaliharrastajaa, joilla on tämä sama vaiva. Sain nenäsumutetta, jota suihkauttelen kerran päivässä molempiin sieraimiin putelin loppuun. Sen jälkeen tehdään allergiatestit ja tarvittaessa jatketaan sumutteen käyttöä. Lääkärin huoneessa olin 20 minuuttia ja hintaa tuli 172 euroa. Ajatelkaa!! Olihan hoito ammattimaista, mutta kyllä tota hintalappua pitäisi tarkistaa ja kunnolla. Värisevin käsin työnsin pankkikorttini maksupäätteeseen ja itkin jo valmiiksi vierailijaa, joka kohta tulisi kylään: Mattia kukkarossa :(

Otsikossa mainitsemaani sinkoilua on ollut Tangomarkkinoiden kanssa. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, siskoni pääsi Seinäjoelle Tangomarkkinoiden finaaliin (jeeeeee, tuuletuksia!!) ja olen edelleen hoitanut siihen liittyviä asioita. Ja on muuten ihan pirun kivaa!! Se on mun unelmatyötä. Meritangoilla piipahdettiin Baltic Princessillä, jossa kaikki tangofinalistit lauloivat. Mä raahasin uskollisesti omia eväitäni mukana. Ne kulkee helposti mukana mun uudessa hienossa kylmälaukussa.

Selfie laivan hytissä :)

Selfie ite tehtyjen jauhelihapihvien kanssa. Mums :)

Olen viime aikoina viihtynyt entistä enemmän verkkareissa ilman meikkiä ja tukka kampaamattomana ponnarilla. Laivalla päätin repäistä ja pyysin siskoani letittämään hiukseni.

Paidan vaihdoin hihattomaan toppiin ja jalkaani kiskoin siskoni leggarit kun omat vaatteet ei mahdu päälle. Laivan ravintolassa istuskelin kaikessa rauhassa kun eräs mies tulee juttusille. Hänen oli kuulemma pakko tulla katsomaan kun muistutin niin kovasti Niina Keloa. Siis täh?!! Tero Pitkämäki on jees-näköinen mies jos tykkää sellaisista siloposkisista pojista, mutta Niina Kelon ulkonäkö ei ole koskaan miellyttänyt minua. Anteeksi kaikki Niina-fanit, mutta enemmänkin kauhistuin kuin ihastuin kuullessani muistuttavani häntä. Seuraavana päivänä tämä sama mies oli selittänyt siskolleni, että olin näyttänyt jotenkin isolta ja massiiviselta, niin ajatteli minun olevan urheilija. Joo, onhan se kiva, että luullaan urheilijaksi, mutta taitaa hihattomat topit pysyä loppukesän kaapissa. Muuten laivareissu oli oikein kiva ja virkistävä. Seinäjokea odotellessa.

Viime tiistaina treffasin vielä Harrin Fitfarmin toimistolla ja tehtiin pieniä viilauksia mun ruokavalioon. Meinas viedä mun hedelmän pois treenin jälkeiseltä aterialta, mutta mäpä pistin kampoihin. Sen verran pontevasti esitin asiani, että sain pitää hedelmäni :) Kuntoakin halusin vielä näyttää ja ei se kuulemma mahdoton oo. Joo kiva kiitti :) Valittaessani kuinka reiteni liimautuvat ja takertuvat yhteen kun kävelen, Harrin vastaus oli:" Laita reisien sisäsyrjään Compeed-laastarit". Voi noita viisaita sanoja. Mihin mä joutuisinkaan ilman niitä :)

Tänään oli lepo, joten huomenna pääsen salille, jee. Pikku hiljaa alkaa kroppa pelittämään kisadieetin jäljiltä ja aineenvaihduntakin näyttää elon merkkejä.

Tuli tarkoituksesta poiketen tällainen piiiiiitkä jaarittelupostaus, mutta kiva jos jaksoit lukea loppuun asti.

Seuraavaan kertaan, Titi

Sitä sun tätä - enimmäkseen tangoa

Hetki on vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksesta, mutta nyt minulla kerrankin on hyvä syy tähän hiljaiseloon. Viime viikot ovat kuluneet fitnessin sijasta tangon maailmassa. Isosiskoni Piritta Venho osallistuu Seinäjoen Tangomarkkinoille tavoitteenaan ei enempää, eikä vähempää kuin se kaikista kirkkain kruunu. Miten minä sitten sovin tähän yhtälöön? Noh, olen jo jonkin aikaa harjoitellut ruokaohjeiden ja treeniohjelmien tekoa. Haaveissa olisi päästä tekemään pt:n hommia oikein urakalla, joten minulla on muutama harjoitusasiakas. Siskoni Piritta on yksi heistä.

Pääsiäisenä laadin Pirittalle ruokaohjeen, tavoitteena saada häneltä 10 kiloa pois heinäkuun puoleen väliin mennessä. Tunnollisena ihmisenä Piritta on noudattanut ohjeita pilkulleen ja kuusi viikkoa aloituksen jälkeen Pirittalta oli pudonnut painoa jo 8,1 kg. Tämä siis pelkästään laatimiani ruokaohjeita noudattamalla. Hyvä tyttö :) Aamulenkit ovat olleet mukana, koska laulamisessa myös hyvä kunto on erittäin tärkeää.

Piritta on edennyt jo kuuden parhaan naislaulajan joukkoon, eli Seinäjoki kutsuu heinäkuussa. Koska olen työttömänä, minulla on ollut aikaa kulkea Pirittan mukana karsinnoissa ja toimia assarin roolissa. Minä olen se natsi, joka laatii ruoka-aikataulut paperille, raahaan kylmälaukkua paikasta toiseen, huolehdin, että Piritta syö eväänsä oikeaan aikaan ja nipotan aikatauluista. Ja nautin joka hetkestä! Olen ollut mukana myös Pirittan stailauksessa ja yhdessä olemme miettineet vaatetukset, korut, hiukset, kengät ym. Minulla on taustalla media-alan koulutus, josta on ollut todella paljon hyötyä kilpailun edetessä. Pirittan lookki onkin ollut erittäin onnistunut (vaikka itse sanonkin :) ) Tietysti lauluääni ja tangon tulkitseminen ovat pääasia ja ne hoituukin Pirittalta upeasti.

Turun karsinnoissa Hansassa.

Todistusaineistoa, että Piritta syö eväitään mun valvovan silmän alla :)

Aikatauluista ynnä muista käytännön asioista huolehtiminen sujuu minulta sen verran mallikkaasti, että kuljen Pirittan mukana koko tämän antoisan tangomatkan. Näin Piritta pystyy keskittymään täysillä laulamiseen, yleisölle esiintymiseen ja antamaan kaiken energiansa ihmisille. Minä sen sijaan saan arvokasta kokemusta ruokaohjeiden laatimisesta ja näen läheltä miten mikäkin vaikuttaa Pirittan painoon ja kroppaan ylipäätään. Win-win-situation niin sanotusti :)

En suinkaan ole unohtanut omaa fitness-harrastustani ja omat evääni kulkevat mukanani siinä missä Pirittankin. Salitreenien makuun pääsin tällä viikolla pariin otteeseen kun taas piti painaa jarrua ja ottaa lepoa. Maanantaina alkanut kurkkukipu ja flunssa yltyivät sen verran pahaksi, että lekuriin oli mentävä. Keuhkot ovat onneksi puhtaat, mutta totaalilepoa ensi keskiviikkoon saakka. Plaah.

Olin kuntotsekissä eilen ja sama tuomio tuli valkuilta: lepoa ja sen jälkeen treeniin kiinni maltilla ja tunnustellen. Oma pää ei meinaa antaa periksi vaan salille tekee mieli. Kun pitää levätä, mutta kuitenkin syödä norsulauman annoksia ruokaa, tuntuu kroppa paisuvan silmissä. Onhan ne lihakset tallella, mutta kun paineet ovat täysin häviksissä, olo tuntuu löysältä. Valitin valkuille lössähtänyttä olemustani ja kuinka housut ei mahdu päälle. Valmentajan vastaus:"Osta mekko." Niinpä :) Sain myös tänään meilissä käskyn lopettaa siellä vaa`alla ramppaamisen :) Kroppani on hyvin nesteinen ja siitä kuulemma näkyy stressaamiseni. Kisojen jälkeen olen saanut ainoastaan kaksi ehjää treeniviikkoa, joten vähemmästäkin stressaa!! Kisatavoite on kuitenkin vasta syksyssä 2015, joten nyt vaan malttia. Bull antoi mielestäni hyvän neuvon eilen. Hän kehoitti minua pysähtymään joka päivä hetkeksi, hengittämään syvään ja rauhoittamaan mieleni. Tämä on valmennusta parhaimmillaan! Muokataan kroppaa, mutta hoidetaan myös mieltä. Bullin sanoin: Tätä tehdään terveys edellä. Siispä täytyy tällaisen mullekaikkihetinyt-ihmisenkin oppia malttia ja levätä. Nopeammin pääsen normitreeniin kiinni kun nyt maltan parannella itseni rauhassa.

Ruoka onneksi maistuu ja eilen menin ja törsäsin 5,50€ pensasmustikoihin. Mustikat eivät ole suosikkejani, mutta kun valmentaja sanoo, että ne ovat tällä hetkellä parempi vaihtoehto kuin mansikat, niin minäpä syön niitä. Valmentajan sana on laki. Mulla on onneksi kaksin kappalein näitä huippuvalmentajia. Kiitos Jari "Bull" Mentula ja Harri Forsberg eilisestä perseelle potkaisusta :)

Pensasmustikoita ja rahkaa. Namia.

Maanantaina kutsuu Meritangot Baltic Prinsessillä. Omat eväät kulkee sinnekin mukana. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu ja mä pääsen taatusti sinne salillekin vielä monta monta kertaa kiusaamaan kroppaani :)

Lauantaiterveisin, Titi