Blogi on kumissut tyhjyyttään minulle ennenkuulumattoman kauan. Pahoittelut siitä. Syykin on yksinkertainen: Ei ole huvittanut. Rankka kesä verotti voimia niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella sillä lopputuloksella, että olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Pitkäkää fitneksenne ja paskakisanne!! Pitkän harkinnan jälkeen vuodatin superpitkän meilin valmentajalleni Jari Bull Mentulalle, jossa valitin valittamasta päästyäni ja ilmoitin lopettavani koko homman. Odotin ytimekästä vastausta tyyliin, asia selvä ja ota yhteyttä jos tulet toisiin ajatuksiin. Mutta ei. Bull vastasikin pitkästi ja ehdotti tapaamista. Mitä hemmettiä? Mitä tää nyt on? Se perhana ei annakaan mun lopettaa näin helposti. Samassa meilissä oli mulle uudet ruokaohjeet, joissa kaloreita oli huomattavasti aiempaa vähemmän.
Päätin antaa uudelle ruokaohjeelle mahdollisuuden ja ryhdyin noudattamaan sitä. Salillekin uskaltauduin pitkän tauon jälkeen ja olihan se mahtava tunne kun muut treenaajat tulivat jutuille ja kertoivat ihmetelleensä missä olin ollut. Ihana WFC ja ihanat kanssatreenaajat.
Kuin varkain salitreeni alkoi maistumaan, kuten myös ruuat. Nälkä kurni mahassa ja pissalla ramppasin 20 minuutin välein. Voiko olla mahdollista, että mun aineenvaihdunta oli heräämässä koomasta? Tästä kaikesta intoutuneena jatkoin uskollisesti ruokarytmien noudattamista ja salilla käymistä. Sitten tuli se päivä kun piti marssia Fitfarmin toimistolle tuomiolle. Siltä minusta tuntui kun hävetti niin vietävästi oma luuseriasenteeni. Toimistolla minua odottikin ilahtunut Bull, joka ei tuominnut, ei nalkuttanut, ei syyttänyt. Sen sijaan Bull kuunteli, ymmärsi, tsemppasi ja potki hellästi perseelle. Kävimme perusteellisesti läpi kisadieetin jälkeen kohtaamani vaikeudet. Bull ymmärsi minua ja kertoi, etten ole tilanteen kanssa yksin. Muillekin tulee motivaatio-ongelmia, ruoka ei maistu, kroppa turpoaa ja treenit ei mene perille. Huojentavaa kuulla, etten ollut ainutlaatuinen (tässäkään) asiassa. Bull tuntee minut niin hyvin, että tiesi missä klikkasi. En oikeasti halunnut lopettaa. Olin vaan tehnyt asioita pieleen kisojen jälkeen, enkä osannut pyytää omalta valmentajalta apua. Olisi pitänyt, koska tuon käynnin anti oli korvaamaton. Minulla oli tunne, että minusta välitetään ja minua pusketaan kohti omaa unelmaani.
Koko tämä touhu vaatii oikean ja itselle sopivan valmentajan. Valmentajan, joka tuntee minut niin hyvin, että osaa vetää oikeista naruista oikeaan aikaan. Valmentajan, joka tsemppaa tarvittaessa ja ohjaa oikeaan suuntaan jos itsellä on suuntavaisto hukassa. Valmentajan, joka ei anna lätistä tyhjänpäiväisiä ja toisaalta kuulee sieltä turhan lätinän joukosta ne oleellisimmat asiat. Valmentajan, jonka tietotaito ravinnosta, treenaamisesta ja ihmiskehosta saa pään joka kerta pyörälle hämmästyksestä. Minulla on tällainen valmentaja.
Sanattomaksi vetää kuinka kiitollinen olen Bullille, että hänellä oli aikaa kuunnella ja ymmärtää, etten oikeasti halunnut lopettaa. Motivaatio on tullut tuplaten takaisin ja into koko touhuun on moninkertainen, koska olen käynyt myös siellä aallonpohjalla. Nyt olen saanut kupletin juonesta tosissaan kiinni ja tämä tarina ei suinkaan pääty vuoden päästä body fitness-lavalle vaan jatkuu ja jatkuu. Olen löytänyt hyvän valmentajan lisäksi ystävän. Kiitos.
