Mukavaa torstaita kaikille.
Haluaisin pohdiskella kanssanne muiden ihmisten ärsyyntymistä. Kun annoin ensimmäisen lehtihaastattelun koskien sairastamaani anoreksiaa ja fitnesstä, sain yllättävän paljon negatiivisia kommentteja. Tai itse ainakin yllätyin. Toki positiivista palautetta tuli enemmän, mutta joukkoon mahtui myös niitä, joiden mielestä tuon itseäni esille anoreksian avulla. Noista kommenteista pahoitin mieleni ehkä eniten. Enhän minä itseäni tuonut esille vaan syömishäiriötä. Mutta tuon syömishäiriön takana on ihminen, minä. Tavoitteeni on tuoda syömishäiriöt ihmisten tietoisuuteen, koska en ole ainoa, joka niitä on sairastanut/sairastaa. Annan ongelmalle kasvot, omat kasvoni, jolloin ihmisten on toivottavasti helpompi käsitellä oman tai läheisen syömishäiriötä.
Herää kysymys, että miksi esimerkiksi lihavat ihmiset voivat tulla ongelmansa kanssa esille ja julki ja se on melkein poikkeuksetta ihailtavaa, rohkeaa ja itsensä likoon laittamista. Jos lihava ihminen onnistuu laihduttamaan, hän on menestyjä ja tällä hetkellä todella monessa kodissa seurataan näitä menestyjiä joka keskiviikko. Niin seuraan minäkin, koska he ovat tehneet todella kadehdittavan hienon työn laihduttaessaan kymmeniä kiloja ja muuttaessaan elämäntapojaan terveellisimmiksi. Onneksi tämä kyseinen ohjelma on olemassa. Moni saa siitä taatusti kimmokkeen ryhtyä tiputtamaan omia liikakilojaan. Kaikki peukut heille.
Miksei sitten peukuttajia näy heille, jotka yrittävät selvitä syömishäiriöstä? Tapoja on varmasti monia, mutta minulla se oli fitness. Jos Jari "Bull" Mentula ei olisi herättänyt minua todellisuuteen sanomalla, että kuolen jos en muuta elämäntapaani, en yksinkertaisesti olisi tässä. Työtä se on vaatinut, eikä mikään ole ollut helppoa. Vielä tänä päivänäkin käyn itseni kanssa silloin tällöin hiljaisia keskusteluja vaa´an omasta mielestäni liian korkeasta lukemasta. Keskustelu kestää hetken ja olen onneksi siinä pisteessä, että järjen ääneni voittaa joka kerta. Olen oppinut suhtautumaan painoon ja ulkonäkööni eri tavalla ja siksi voin tällä hetkellä hyvin. Haluan kertoa asiasta julkisesti jos se vaikka auttaisi jotain ihmistä myöntämään oman syömishäiriönsä ja hakemaan siihen apua. Haluan olla esimerkkinä, että meitä on. Älkää siis hyvät ihmiset ärsyyntykö vaan tsempatkaa myös syömishäiriön kanssa kamppailevia ja sen voittaneita. Meitä on, joten tv-kameroita odotellessa :)
Pilvi, tässä kirjoituksessa tiivistyy juuri ne ajatukset, jotka omassa päässänikin ovat pyörineet. Olen itsekin selvinnyt syömishäiriöstä - yli 10 vuoden pitkästä kamppailusta kuoleman rajoilla. Nyt nousen fitness-lavalle 8 viikon päästä. Bull on ollut mullakin yksi pelastavista "enkeleistä" :) Olen onnellinen ja tasapainoinen enkä ole tällaista hyvänolontunnetta kokenut koko aikuisikäni aikana. Ne, jotka eivät tiedä taustaani, näkevät fitness-touhuni pinnallisena ja itsekkäänä hömppänä. Ne, jotka tietävät, mitä olen käynyt läpi, ymmärtävät, että fitness on mulle pelastus. Se on mulle tapa toteuttaa itseäni ja elää vapaasti - vapaana syömishäiriöstä. En siis myöskään ymmärrä niitä dissaajia. Ei se keneltäkään muulta ole pois, jos minä olen onnellinen ja teen jotain, josta pidän. Sulla on hieno asenne. Olet selvästi vahva. Me ollaan voittajia, kun ollaan nyt tässä ja eletään täysillä ;) Tsemppiä!!!
VastaaPoistaHuippua Emily, että olet myös löytänyt terveen elämäntavan fitneksen avulla. Hienoa kuulla, että olet onnellinen ja voit hyvin.
VastaaPoistaKisoissa siis nähdään :)
Kovasti tsemppiä!
kateus se maailmaa ruokkii...itse samaa aihetta pyöritellyt jonkin aikaa päässäni, mulla kaikki alkoi lihavuudesta ja itseinhostaläskejäni kohtaan sen jälkeen tuli tahto haastaa itsensä ja kisalavat kutsuvat:) mitä jari Mentulaan tulee niin siinä on valmentaja joka oikeasti välittää!!! ja huolehtii valmennettavistaan. Kokemuksella puhun ettei laihduttajatkaan osatta jää.. itse olen kuullut olevani syömishäiriöinen, huono äiti kun aina olen salilla ja paras 'luuleks sää olevas ny muita parempi, et nimittäin ole' näinä hetkinä muistan sen että onneksi ympärilläni on rakastava mies ja lapset sekä muutamat ystävät sekä ihanat kanssa treenaajat... me ollaan rautaisia ja se aiheuttaa kateutta voivoi!!!ja sulle Pilvi tsemppiä, oot rohkea nainen kertoessasi avoimesti omaa tarinaasi<3
VastaaPoistaHeidi, kateus on varmaan tässä kohtaa päivän sana. Surullista, koska ei ole keneltäkään pois jos selviää syömishäiriöstä tai lihavuudesta. Kovaa tahtoa vaatii varmasti kumpikin, mutta syömishäiriöstä niskalenkin saaneet tuntuvat silti jäävän paitsioon.
PoistaMutta mehän jatketaan valitsemallamme tiellä ja nautitaan :)